Elämän suola

Hyvä ruoka voi olla meistä useammallekin elämän suola. Tänään täytin suolapurkkeja ja pohdin enemmänkin suolan merkitystä. Suolaa tulee käyttää taidolla, mielestäni on väliä myös sillä, mitä suolaa milloinkin käyttää ruuanvalmistuksessa. 

Tässä arabian piippuleimatussa purkissa lukee mantelia, mutta meillä siinä on pidetty aina ruokasuolaa, jota käytetään jokapäiväisessä ruuanvalmistuksessa. Jodioitua ruokasuolaa ei pidä unohtaa, sillä se estää kilpirauhasen liikakasvun, muutoin jodia saa huonosti ruuasta tai muista suolatuotteista paitsi, nimenomaan jodioidusta suolasta.

Sormisuolaa säilytetään meillä viskilasissa. Mielestäni sormisuola on lumihiutalemaisen kaunista, joka on parhaimmillaan jo valmiiseen ruokaa lisättynä, jolloinka se myös koristaa ruoka-annosta. Merisuola on myös suosikkisuolani ja se on parasta nimenomaan tuoreiden kalojen suolaamiseen. Mutta muistakaa, suolaa kohtuudella :)

Keittokirjojen tarinaa

Keitto-ja ruokakirjat ovat ihania ja niitä on vuosien saatossa kertynyt useita. En enää kerää niitä, mutta luen ja katselen mieluusti. Vaikka ohjeen kuin ohjeen löytääkin nykyään näppärästi netistä, keittokirjaa ei silti voita mikään.

Tänään siivosin keittiössä olevan keittokirjahyllyn ja 

nappasin muutaman kirjan selailtavaksi. Vanhin perinteinen kotiruokakirjani on vuodelta 1946. Kotiruoka-keittokirja kotia ja koulua varten, kuten kannessa sanotaan.

Keittokirjojen paikka on keittiössä. Meillä niille löytyy oma hyllykkö työtason alta alalaatikostojen välistä. Hyllykkö antaa ilmettä keittiöön ja kirjat ovat helposti saatavilla. Röpö-koira makoilee mielellään keittiössä, sillä koskaan ei voi tietää milloin makupala tipahtaa lattialle.

Erityisen mielenkiintoisia ovat tällä hetkellä mielestäni 80-luvulla tehdyt keittokirjat. Tämä wsoy:n Kotoinen pitopöytä on vuodelta 1981. Kirjassa on upeita kattauskuvia ja selkeitä ohjeita, joissa suomalainen makumaailma on parhaimmillaan.

Lukunautintoja keittokirjojen parissa, toivottelee Terhi